Balettielokuvia

Black Swan

Black Swan on psykologinen trilleri, joka kertoo Joutsenlampi-balettiin valmistautuvan tanssijan mielen järkkymisestä. Tämän täytyy kyetä eläytymään sekä valkoisen joutsenen puhtauteen ja viattomuuteen, että mustan joutsenen aistillisuuteen.

Elokuvassa nimenomaan mustan joutsenen rooli on se, joka saa nuoren tanssijan mielen järkkymään. Tanssijan vaativaan rooliin valmistautumisen, stressaavan todellisuuden ja hänen aste asteelta lisääntyvien hallusinaatioidensa välillä katsoja ei aina tiedä, missä todellisuudessa ollaan. Liikutaan tanssin, stressin, kilpailuvietin, ylisukupolvisten vaatimusten, mustasukkaisuuden, intohimojen ja heräävän seksuaalisuuden  maailmoissa. Puhumattakaan tanssista, musiikista ja elokuvan kauhua syventävästä estetiikasta.

Black Swan on vuodelta 2010. Sen on ohjannut Darren Aronofsky, jonka muita ohjauksia ovat muun muassa Unelmien sielunmessu, The Wrestler – painija ja Noah. Black Swanin pääosissa näyttelevät Natalie Portman, Vincent Cassel ja Mika Kunis. Elokuva on voittanut useita palkintoja, ja Natalie Portman voitti pääosaroolistaan mm. parhaan naispääosan Oscarin, Golden Globen, BAFTAn ja SAG-palkinnon.

Billy Elliot

Billy Elliott on brittiläinen draamaelokuva vuodelta 2000. Se on ohjannut Stephen Daltrey. Pääasia näyttelevät Jamie Bell, Gary Lewis, Jamie Draven,& Julie Waters. Elokuva sai useita palkintoja muun muassa British Independent film awards. Elokuvissa 11 vuotias poika haaveilee tanssijan urasta. Hän rakastaa tanssimista, ja haluaa ammattimaiseksi balettitanssijaksi. Poika yritetään käännyttää nyrkkeilyn pariin, ja balettia hän voi harrastaa vain salaa. Elokuvassa ristiriita syntyy balettia harrastava pikkupojan ja ympärillä kaivoskaupungissa vellovan hiilikaivostyöläisten lakon ja Sen mukanaan tuoman epätoivon ja maskuliinisen uhon välillä

Punaiset kengät

Punaiset kengät on brittiläinen draamaelokuva vuodelta 1948. Se on tanssielokuvan klassikko. Tässä elokuvassa tanssin nähtiin nimittäin olevan ensimmäisen kerran oleellisena osana kerrontaa, yksittäisten tanssinumeroiden sijasta. Punaisten kenkien menestys oli osaltaan mahdollistamassa esimerkiksi Gene Kelly-elokuvien Pariisin lumoissa ja Laulavat sadepisarat tekemisen ja suosion.

Tässä elokuvassa nuori säveltäjä palkataan säveltämään musiikki balettiseurueen seuraavaan balettiin ”Punaiset kengät”. Säveltäjä rakastuu pääosaa esittävään ballerinaan. Tähän on kuitenkin rakastunut myös balettiseurueen johtaja. Hän vaatii ballerina valitsemaan seuroissa tanssimiseen ja rakastamaan säveltäjän väliltä. Tapahtumat etenevät mustasukkaisuuden, pakomatkojen, köyhyyden, kärsimyksen, intohimon, tanssin ja musiikin  siivittäminä kohti lopullista, riipaisevaa valintaa.Elokuva on vuodelta 1948. Sen on ohjannut Michael Powell, Jonka muita tunnettuja ohjauksia ovat muun muassa Musta narsissi, Kysymys elämästä ja kuolemasta sekä Ystävykset. Pääosissa näyttelevät Moira Shearer, Antony Walbrook ja Marius Goring. Elokuva sai Oscar palkinnot musiikistaan ja lavastuksesta.

Pessi ja Illusia

Pessi ja Illusia on suomalainen elokuva  on vuodelta 1954, ja se on Jack Witikan ohjaus. Elokuva perustuu samannimiseen  satubalettiin, joka puolestaan perustuu Yrjö Kokon satuun. Pääosissa tanssivat tanssijalegendat Doris Laine ja Heikki Värtsi. Kertovana äänenä esiintyy Leo Riuttu. Suomalaisessa oopperassa, nykyisin Suomen Kansallisooppera ja -baletti, valmistui vuonna 1950 Pessi ja Illusia -satubaletti. Satubaletti perustui Yrjön Kokoon satuun. Eläinlääkäri Yrjö Kokko kirjoitti tarinan aikoinaan jatkosodan aikana rintamalla ollessaan – hän kirjoitti joululehteä omille lapsilleen.  Pessi ja Illusian pohjalta on luotu baletin, kahden elokuvan, näytelmien ja musiikin lisäksi myös sarjakuva Japanissa.

Pessi ja Illusia

Sadussa Illusia, keijutyttö, tapaa Pessi-peikon. Keiju ja peikko ystävystyvät ja tutustuvat toistensa maailmoihin. Huoleton keijukainen on tähän saakka elänyt vain päiväsaikaan, eikä tiedä mitään auringonlaskusta saati sen jälkeisestä maailmasta. Pessi taas elää öisin. Jotta he voisivat olla yhdessä, toisen on jätettävä oma maailmansa. Tarina on paitsi rakkaustarina, myös romanttinen, luontokuvaus. Alkuperäisessä vuonna 1944 ilmestyneessä kirjassa kuvituksena olivatkin Kokon itsensä ottamat luontovalokuvat.