Balettitanssin historia

Klassinen baletti on taidetanssin vanhin laji, jossa eleet ja liikkeet ovat ominaisimmat tarinan kertomisen muodot.

Musiikin ollessa kuitenkin yhtä olennainen osa balettiesityksessä kuin itse tanssi. Baletissa yksin tanssijaa kutsutaan solistiksi ja tanssiryhmää balettikuoroksi, vaikka he eivät lavalla laulakaan. Nimitykset tulevat tavasta tuoda yleisölle äänetön laulu esiin tarkasti harkituilla ja harjoitelluilla koreografialla. Käsiohjelmasta saattaa kuitenkin löytyä myös verbaalista kerrontaa jos sellaista tarinaan kuuluu. Baletti on hyvin kurinalainen laji, siinä ei virheille ole tilaa, siksi se on myös hyvin arvostettu taiteen muoto, niin nykypäivänä kuin kautta balettitanssin historian.Baletti on kehittynyt aikoinaan 1400 -luvulla renessanssin kukoistuksen aikaan Italiassa ja Ranskassa. Aluksi baletti oli ylempien luokkien seurustelumuoto, siihen aikaan aatelistolle ja muulle yläluokalle oli hyvin tärkeää omata hyvä tanssitaito. Seuratanssit olivar erittäin suosittu ajanviete ja ensimmäiset balettitanssijat olivatkin ylhäisöä, jotka esittivät tarinat itse. Joihinkin rooleihin valittiin akrobaatteja tai hovinarreja, jos heistä tuntui että rooli oli sopimaton aateliselle arvolle. Sanotaan, että ensimmäinen todellinen baletti kirjoitettiin vuonna 1581. Katariina de’ Medicille kirjoitti baletin Ballet comique de la reine, joka yhdisti ensimmäisen kerran samoista teemoista kertovaa tanssia, laulua ja puhetta. Nykyään tätä balettia tuskin sellaisenaan esitettäisiin oopperan lavalla, baletin kesto oli viisi tuntia.1600 -luvulla baletit alkoivat siirtyä pikkuhiljaa pois hoveista ja teatterin lavalle. Samoihin aikoihin kehittyi oopperabaletti, jossa yhdistyi oopperamusiikki ja balettitanssi. Esityksien tanssijat olivat miehiä ja vasta 1700 -luvulla myös naisballerinat pääsivät valloittamaan teatterin lavoja.

Baletin kehittyminen nykyaikaiseen muotoonsa

Ranskassa 1700 -luvun loppupuolella balettia uudistettiin sanattoman tarinankerronnan muotoon, joka on nykyäänkin baletin kerronnan selkein muoto. Tärkeimpänä henkilönä uudistuksessa toimi Jean-Georges Noverren. Hän halusi baletin olevan kuin näytelmä ilman sanoja, missä koreografian ja musiikin harmonian keinoilla viedään tarinaa eteenpäin. Muutosten jälkeen alkoi aikakausi, jolloin baletti alkoi muistuttaa teknisiltä suorituksiltaan enemmän ja enemmän sitä taiteen muotoa, jollaisen baletin nykyäänkin tunnemme.

1800 -luvulla romantismi alkoi kukoistaa myös baletissa ja näytöksissä alkoi esiintyä romanttisiakin tarinoita. Tunteet nostettiin esille enemmän kuin ennen ja yliluonnollisten olentojen ja menneiden aikojen ihannointi näkyivät balettien teemoissa. Nykyiseen muotoonsa baletti jäi pitkälti tuon aikakauden suosion jäljiltä.

Aina ei oltu varpaillaan

Ennen nykyaikaisten balettitossujen kehitystä baletissa tanssittiin pääsääntöisesti maan päällä tai kuten ranskaksi sanotaan danse terre à terre. Tämä tarkoittaa niin sanotusti matalaa tanssia, jollaisena baletti on alkanut. Ennen varpaillaan tanssiminen oli enemmänkin tanssijan tehokeino tai voimannäyte esityksessä. Tanssityylin kehittyessä varpaillaan tanssimisesta tulikin kiinteä osa baletin identiteettiä. Välineiden ja koulutuksen kehittyminen edisti nopeaa vauhtia balettitanssijoiden taitoa ja näin myös varvastanssi liittyi merkitykselliseksi osaksi balettia. Varvastanssin keveys ja eleganssi on nykyään varmasti tunnetuin osa baletin imagoa.

Venäläinen baletti

Poliittisten ja taloudellisten muutosten keskellä baletin taika oli menettämässä suosiotaan 1800 -luvun puolivälin aikoihin. Onneksi Venäjältä laji sai suojapaikan, siellä tsaari oli suojellut ja valvonut baletin esittämistä jo 1700 -luvulta alkaen. Baletti kehittyikin juuri Venäjällä todella suuresti kyseisen vuosisadan aikana. Venäjällä oli aiemmin ollut balettitaiteen vaikuttajina paljon eurooppalaisia tekijöitä, mutta nyt myös venäläiset jättää jälkiään baletin historiaan. Edelleenkin venäläistä balettia pidetään maailmankuuluna ja sitä jäljitellään paljon. ‚Venäläinen baletti sekoittaa taidokkaasti ranskalaisvaikutteista romanttisuutta, sekä teknistä ja kurinalaista suorittamista italialaisittain. Näinä aikoina Venäjällä kehitettiinkin useimmat tunnetuimman balettiesitykset, kuten Prinsessa Ruusunen ja Pähkinänsärkijä, sekä ehkä tunnetuin kaikista Pjotr Tsaikovskin Joutsenlampi. Nämä esitykset löytyvät edelleen monien oopperoiden ohjelmistosta ympäri maailmaa.

Venäläinen baletti