Kuuluisat balettiakatemiat maailmalla

Baletti on yksi maailman arvostetuimmista taidetanssin muodoista. Sen juuret johtavat Italiaan, renesanssiajan kukoitukseen 1400-luvulle.

Vuosisadan loppupuolella hovibaletti saapui myös Ranskaan. Baletti, eli pieni tanssi, näytelmä ilman sanoja, muodostui itsenäiseksi taiteenlajikseen vasta 1700-luvun loppupuolella. Tanssissa korostui liikkeiden lisäksi tunteiden ja ajatusten ilmaisu ilmeillä ja eleillä – jokaisella liikkeellä, kuten myös jokaisella liikkeen pysähtymisellä, oli oma merkityksensä. Tämä on edelleen pohjana baletin opiskelussa. 1800-luvulla taiteessa kääntyi romantismin sivu, ja se aiheutti isoja muutoksia myös baletissa. Tunteita korostettiin, ja nostettiin järjen edelle. Tyypillisiä piirteitä ilmiölle olivat eksotiikka, yliluonnolliset hahmot ja menneiden aikojen ihannointi. Vuosisadan alkupuolella nähtiin ensimmäinen varpaiden kärjillä tanssinut ballerina, italialainen Marie Taglioni.

Suurimmat balettimaat ja niiden arvostetuimmat akatemiat

Venäjällä on pitkät perinteet baletin historiassa. Maasta ponnistavien ammattitanssijoiden laatu on huikaiseva. Kaikkein tunnetuin venäläinen balettikoulu on lähes 300 vuoden historian omaava Vaganovan balettiakatemia. Jo vuonna 1738 keisarin Talvipalatsissa alettiin opettaa tätä taidetanssin muotoa hoviväen lapsille. Opettajana toimi ranskalainen balettimestari Jean-Baptiste Landé. Muun muassa Anna Pavlova tanssi aikoinaan Vaganovan balettiakatemiassa. Suuri osa baletin historiasta Venäjällä on syntynyt Vaganovan seinien sisällä.Keisarillisella baletilla oli kaksi teatteria, yksi Pietarissa ja toinen Moskovassa. Näiden kahden teatterin välillä vallitsi suuri tyyliero – pietarilaiset suosivat puhdasoppista, akaatemista otetta, kun taas Moskovassa haluttiin nähdä dramaattisempia otteita. Nämä tyylierot ovat edelleen nähtävissä Pietarissa Mariinski-teatterin baletissa ja Moskovan kuuluisassa Bolšoi –baletissa.Vuosisatojen aikana venäläinen baletti on imenyt vaikutteita lukuisilta vierailevilta tanssimestareilta. Vaganovan akatemia yhdistääkin sulavasti puhdasta ranskalaista koulua, teknistä italialaista koulua sekä ranskalais-tanskalaista tyyliä. Pariisin Oopperan baletti on toisen baletin synnyinmaista, Ranskan, merkittävin balettiseurue. Vuonna 1672 perustettiin baletin oma tanssikouluosasto – tämä oli käännekohta tanssijoiden oman ammattiryhmän kehittymiseen Ranskassa. Akatemian taso nykypäivänä on päätä huikaiseva. Päästäkseen tanssimaan Pariisin Oopperaan, on tanssijoiden lähes poikkeuksetta käytävä oopperan oma akatemia. Kouluun pääsystä kilpailee vuosittain lähes 1000 hakijaa, ja vain noin 30 parasta kelpuutetaan sisään. Pariisin Oopperan balettikoulua pidetään yhtenä maailman parhaista akatemioista. Teatro di San Carlo taas on toisen baletin synnyinmaan, Italian, ensimmäinen tanssikoulu. Itse oopperateatteri on rakennettu jo vuonna 1737. Vuonna 1944 oopperan yhteyteen perustettu balettiakatemia on yksi Euroopan vanhimmista tanssikouluista. Napolissa sijaitseva akatemia on maailmanlaajuisesti tunnustettu osaamisestaan. Sillä on värikäs historia, ja se on nähnyt lukemattomia menestystarinoita. Koulu on suunnattu ammattitanssijoiksi pyrkiville opiskelijoille. Opiskelijoille on määritelty tiukat säännöt noudatettaviksi, osasyynä on myös koulun historiallinen, henkeäsalpaavan upea ympäristö. Oopperan tanssijoiksi hyväksytyt opiskelijat pääsevät esiintymään historiallisessa, ainutlaatuisessa teatterirakennuksessa.

Suurimmat balettimaat ja niiden arvostetuimmat akatemiat

Emme voi jättää mainitsematta Tanskan kuninkaallista  balettia, ja sen akatemiaa. Tanskalainen August Bournonville opiskeli balettia Ranskassa, ja toi Tanskaan palattuaan romanttisen baletin ihanteet ja ranskalaiset tyylivivahteet mukanaan. Näiden oppien pohjalta hän loi omaperäisen koreografisen tyylin ja harjoittelumetodin. Syrjäisen sijaintinsa johdosta baletti kehittyi irrallaan Euroopan muotivirtauksista. Niinpä nykyäänkin Tanskan kuuluisimman akatemian opiskelijat voivat nauttia vanhan, lähes alkuperäisen ranskanromanttisen tyylin etuoikeutetusta opiskelusta. Meren toiselle puolelle matkatessa yksi kuuluisimmista tanssikouluista on New York City Ballet. Amerikan kehittyminen baletin saralla oli melko hidasta. George Balanchine, joka inspiroitui venäläisistä tanssijoista, eritoten legendaarisesta Anna Pavlovasta, perusti koulun vuonna 1948 New Yorkiin. Hän ihannoi langanlaihoja tanssijoita, sekä nopeaa ja täsmällistä liikettä tanssissa. Koulun tanssijat olivat ruuminrakenteeltaan hyvin atleettisia.  Eurooppalaiset kutsuivatkin tyyliä frigidiseksi. Nykyään akatemia on omaksunut modernimman otteen tanssiin ja on edelleen yksi maan arvostetuimmista balettiakatemioista.